3,5 miljoonan euron sakot

Blogi 16:33

(Petteri Lahti, julkaistu UA:ssa 2.4.2015) 

Me suomalaiset määritämme itseämme työn kautta. Työ ei ole pelkästään keino saada leipää pöytään, vaan sen kautta kiinnitymme omaan ammattikuntaamme, olemme osa työyhteisöä sekä nautimme arvostusta. Kukapa meistä ei tuntisi ylpeyttä, kun saa kuulla itseään kutsuttavan taitavaksi kirvesmieheksi, näkemykselliseksi suunnittelijaksi tai vaikkapa ihmisen huomioon ottavaksi hoitajaksi.

Työ ei kuitenkaan tänä päivänä ole itsestäänselvyys. Siitä pitävät huolen jatkuvasti eri puolilta Suomea kuuluvat uutiset, joissa kerrotaan irtisanomisista sekä yt-neuvotteluista. Työttömien määrä lähestyy tällä hetkellä 300 000 rajaa, joten ei liene liioittelua todeta, että jokaisen suomalaisen lähipiiristä löytyy kokemuksia työttömyydestä.

Työttömyyden pitkittyessä työllistymisen todennäköisyys heikkenee merkittävästi. Työttömyyden jatkuessa ihmisen ammattitaito sekä muut työelämävalmiudet rapistuvat, puhumattakaan työttömyyden vaikutuksesta sekä henkiseen että ruumiilliseen terveydentilaan. Pitkäaikaistyöttömyys onkin ongelma, jonka ratkaisemiseen meidän pitää pureutua toden teolla. Pitkäaikaistyöttömyyden määritelmä on yli vuoden kestänyt työttömyys. Näitä ihmisiä Suomesta löytyy yli 100 000, siis yli kolmannes suomalaisista työttömistä!

Olen jo hetken aikaa pohdiskellut mielessäni pitkäaikaistyöttömyyttä ja keinoja sen helpottamiseksi. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi, pitkäaikaistyöttömyydellä on merkittäviä vaikutuksia kansantalouteen sekä ihan konkreettisesti myös kuntatalouteen. Esimerkiksi Porin kaupunki maksaa yli 3,5 miljoonaa euroa vuodessa Kelalle sakkomaksuina siitä, että riittäviä työllistämistoimia ei pystytä tekemään. Väkisinkin herää ajatus siitä, miten tuo 3,5 miljoonaa euroa tulisi käytettyä sakkomaksuja tehokkaammin pitkäaikaistyöttömyyden hoitoon.

SDP julkaisi kuluvan viikon tiistaina strategisen hallitusohjelmansa. Ohjelman esittelemisen yhteydessä puheenjohtaja Antti Rinne puki sanoiksi sen, mitä ajatuksia itsekin olen pitkäaikaistyöttömyyden suhteen pyöritellyt.

Perusajatuksena on, että pitkäaikaistyöttömyyteen tulee päästä pureutumaan aiemmin, jo seitsemän kuukauden työttömyyden jälkeen. Työn on todettu olevan parasta sosiaaliturvaa, joten mahdollisimman suuri joukko työttömiä tulee saada kiinni työelämään, ennen kuin pitkittynyt työttömyys nakertaa heidän työmarkkinakelpoisuuttaan sekä työkykyään.

Avaus perustuu ajatukselle, että työttömille luodaan työpaikkoja yleishyödyllisen toiminnan parista yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa. Samalla työttömälle asetetaan velvoite ottaa vastaan työtä. Tästä työstä työntekijälle maksettaisiin luonnollisesti tes:n mukaista palkkaa ja työnantaja olisi oikeutettu työntekijän peruspäivärahan suuruiseen korvaukseen.  Työskentelen itsekin kolmannella sektorilla, joten tiedän, että töitä tällä puolella riittää.

Media tarttui näin vaalien alla luonnollisesti kolmannen sektorin yleishyödyllisiin töihin omalla kulmallaan. Suomalainen järjestökenttä on kuitenkin moninainen, joten sieltä löytyy takuuvarmasti mielekkäitä työpaikkoja, jotka voivat, oikeanlaisen henkilön ja työvoimatarpeen kohdatessa, muuttua pysyviksikin työpaikoiksi. Tässä tilanteessa meidän tulee olla avoimia uusille tavoille hoitaa työttömyyttä. Pitkäaikaistyöttömyys on työttömyyden vaikein laji, joten jokainen pohdittu esitys tämän ongelman helpottamiseksi tulee ottaa vakavasti.